Katso peiliin! Katso peiliin ja kerro mitä näet niin saatat ymmärtää edes sen mitä kysymyksesi tarkoittavat. 
"Mutta tämä pinta ei heijasta minua. Ei siellä ole mitään ketään.
(Miljoona taukoa)
Antaudun ja luovutan
annan luvan itselleni vain olla hetken ajan jotta kääntyminen oikein päin olisi myöhemmin helpompaa – mahdollista
kerään sanani takaisin pajukoreihin ja peräännyn kannan ne mukanani junaan 
ja hautaan 
ne jonnekin turvallisille kummuille.
"

Aura

aporia

Varastin kuolleen neilikan: "En koskaan unohda –" "Minähän kuihdun." ("Minähän en kuihdu!")

Tässä olen mitään en voi. Toistan jotain, yhtä ja samaa lausetta ihmisille seinille paperille itselleni toivoen viimeinkin sisäistäväni sen.
Sitä hetkeä ei tule, ei sitä ole olemassa.

Olkoon tämä Aporia Ensimmäinen, odotan kauhulla seuraavaa.
Mutta todella odotan siinä lepäävää Tapahtumaa taakse jättäminen.
Kauhu on punaista mutta musta ei ole mustaa. Enkä ole se keneksi itseni luonnostelin.

[Huutaa: Apoooria! Apoooria Ensimmäinen! Ja juoksee huojuen kaarta.]



Aura

sanatonna

Aura

hieman euffooriaa

          

Ekskursioin eilen hieman Turussa ja ihastuttava Isa toimi oppaanani. Kävin tosiaan Turussa pääsykokeissa mestaan jonne oikeastaan pääsin jo viime vuonna heittämällä sisään mutta nyt en olekaan enää niin varma lopputuloksesta. Ai että kun alkoi tuo Turku kutkutella: yritin flirttailla sille mahdollisimman hemaisevasti, jotta se lämpeisi mulle edes hieman. Vieläpä niin mukaisan päivän kuin eilisen jälkeen eittävä kirje kirpaisisi niin kovin! En uskalla alkaa suunnitella mitään ennen heinäkuuta ja sen mukanaan tuomaa postia. Siis pakenen ajatuksiain, pakkaan kipsut ja kapsut ja lähden nauttimaan ainoan lomaviikkoni ensimmäisestä päivästä pikniköiden. Ihanaa päivää kaikki!

Satunnaisia räpsyjä menneeltä viikolta:
1. Isan kämppä oli niin kaunis! // 2. Samaten kesän ensimmäiset mansikat, vaikka hieman kirpeitä olivatkin. Jos joku osaa avata kaljapullon sytkärillä, jakakoon viisauttaan meillekin! // 3. Kotikotona on tavallaan aina hyvä olla. // 4. Vaikka usein tuntuukin tältä. // 5. Tovereiden juhlahumuissa onnistuin ratkeuttamaan mekkoni helman, mutta ai että kuinka kivaa oli! // 6. Otolla varsinkin. // 7. Se teki musta raparperirinsessan, olin onnellinen // 8. Iltaisella vierailulla salakirkolla joskus viikkoja sitten mutta tossa on mun lempi(housu)mekko niin siksi kuva xd. // 9. Iloisena ilokivessä kivessä. // 10. Tässä on Sassen hieno kenkä ja Kuokkalan kartanon hieno lattia myös. // 11. Ja lempikorvikset. // 12. Minä hississä erään yön ulkoiluasussa. // 13. Kokkailtiin vähän viimeviikolla. // 14. Ja kävästiin vähän magneetissa koska kalja on hyvää.

Aura

kilometrejä

x
Instahuoraan, anteeksi. Muuta en osaa nyt.

Helvetin 14.08 ja helvetin merituuli vaikka se on aika puhdistava mutta en ole tottunut siihen että silmäni pakotetaan katsomaan kieroon. Toisaalta ehkä sen tähden olen kyennyt tekemään pieniä havaintoja, todella pieniä vaan ovat nekin edistystä. Väsymys ei tunnu katoavan minnekään – se on vaaninut minua helmikuusta, ehkä pidempäänkin. Kun asetun makaamaan en saata nostaa kättäni ilman kiljumista. Huomenna taas matkaan hieman, en enää jaksaisi, jos ensi viikolla voisin jo ajatella asioista paremmin. Niin kuin sanoin olen tehnyt pieniä havaintoja ja ne ovat johtaneet vielä pienempiin ideoihin, mutta pienikin on alku. 14.08. Kyttään kelloja kuin hullu. Olen ihminen joka kohtaa asiat väärään aikaan tai ei kohtaa laisinkaan. Laisinkaankohtaaminen on täysin omaa syytäni, mitäs istun nurkassa ja katselen kelloja (tik tak) ja kävelen katuja sik sak maahan katsoen. Pakahduttaa, muistan asioita joita en haluaisi jotka unohdin silloin kun piti muistaa. Olen tuntenut itseni rumaksi viikkoja ja se pelottaa minua. Nukun lakanoissa jotka näyttävät lapsuudelta mutta ne ovat valetta ne eivät edes ole minun.

Mitä mä teen täällä, en todellakaan tiedä.
Mun vatsanpohjani kertoo mulle, että joskus elämässä tapahtuu jokin suuri muutos, mutta se ei sano kuinka monen ajan päästä.

Aura